Ei sitä vaan uskoisi, että joutuu jo turvautumaan apuvälineisiin. Vaan kun sorminäppäryys on tipotiessään eikä tietoakaan paluusta. No, monia hommia on, mitä ei oikein kykene tekemään, mutta nappien napitus on yksi aika kinkkinen juttu. Isot napit vielä menee, mutta esim. paitapuseron napitus veisi puoli päivää. Aluksi pyysin aina lapsia napittamaan äiren paidan. Ihan kivan näköistä, kun roolit olivat ikään kuin vaihtuneet.

Töissä tulin sitten puhuneeksi asiasta, niin toipa työkaverini edesmenneen äitinsä napituskoneen minulle! Voilá!

Ens alkuun olin sitä mieltä, etten mie tommosta... Eilen otin sitten paitapuseron ihan vaan vanhasta muistista ja kun en saanut nappeja kiinni, menin poikani luokse. Hän otti nappivimpaimen ja näytti kuinka helposti  se sujuu

No, illalla otin paidan pois pään yli ja laitoin pesuun. Silitänkin napit kiinni ja seuraavan kerran ei ole napitettavaa. Hätä keinot keksii.