Sain tätiltäni eilen oikean ruislimpun! Hän oli sen itse tehnyt ja toi sen minulle suoraan uunista. Voi jehna, että pitikin lykästää. Kotona tietysti maistoin sitä heti ja tänään minulla oli siitä eväät.
Kun vein lapset isälleen, sain taas syödä, mitä sattuu ja ilman sivuhuomauttelua. Keitin kauravelliä! Tein ruislimppuviipaleita ja keitettyä kananmunaa päälle. Söin niin, että napa rytkäs. Lapset eivät vellistä lämpene, mutta minusta se on erittäin hyvää. Jos leipä olisi ollut jo kovaa, niin siitä olisi voinut pilkkoa pieniä palasia vellin sekaan...

Juontaa varmaan lapsuudesta, jolloin velliruoka oli juhlaruokaa. Sitä sai harvoin, sillä siihenhän meni niin paljon maitoa. Juhlaruokaa se on minullekin, sillä niin harvoin sitä tulee syötyä.
No, keväällä, jahka minun leukani fiksataan, niin sitten on velliruokaa every day.