Ajattelin organisoida niin, että kun kakkupohja on uunissa, niin sillä aikaa alustan pullataikinan. Hyvä suunitelma, mutta ei sitten toteutunut. Kun se alustus vaan jatkui ja jatkui ja jauhoja meni ja hermoja paloi. Taikina vaan tarttui sormiin ja ihan joka paikkaan ja kun kakku piti ottaa uunista, pyysin poikani apua. Hän auliisti sen teki, otti kakun uunista ja kumosi sen lautaselle. Kun vihdoinkin sain itteni irti taikinasta ja tsekkasin kakun, siinä oli reikä keskellä, voi per...
Naapurin oven taakse ruinaamaan lisää munia. Hän kysyi, montako, ja pyysin kaikki. Kun munavoitakin oli saatava jostain tehtyä ja munista se onnistuu parhaiten.
Kun pullan leipomisvaihe tuli kohdalle, se taikina edelleen tarttui kiinni kaulimeen ja pöytään ja käsiin ja veitseen ja olisin heittänyt sen vaikka seinään, melkein teinkin sen...
Kun epätoivoisesti yritin saada siitä pullia, niin huh....monta kertaa kerkesin sanoa, etten ole leipuri eikä minusta ikinä tule sellaista.
Välillä tein mustikkapiirakkaa, mutta valmiista taikinasta....
Loppujen lopuksi viimeinen pellillinen pulliakin oli uunissa ja huh...pääsin sitten sen kakkupohjan tekoon. Se muuten sitten viimein onnistui ja tänään sitä kakkua on syöty ja pullien syöminen alkoi jo eilen.
Jostain syystä minulle ei vaan maistu...
Kommentit