Nälkäisille lapsille kiltti äiti teki ruokaa, tänään. Ihan oikein pyynnöstä.
Paistoin possunlihasuikaleita ja sitten 5desiä vettä ja sellainen kasvisriisiseos joukkoon ja voilá, pian valmista. Vaan kuinkas sitten kävi?

Yksi lapsista oli sanonut, kuinka kiljuva nälkä vaivaa ja aikooko äiti näännyttää lapsensa nälkään jne. Kun sitten meni hellan ääreen katsomaan ruoka, niin alkoi itkeä!!! Hän kun ei mitään pussimössöruokia syö! Apua, pyysin tyttäreni sanomaan jo jotain puolustuspuhetta. Hän katsoi ruokaa hyvin pettyneenä ja sanoi sen näyttävän oksennukselle! Ei ole totta, ei voi olla totta!
Muistutin sitten nälkäisistä lapsista ja lappasin ruokaa lautasille. Tyttö halusi annoksensa ilman lihaa ja silti se oli kuulemma kuin norsun räkää. Poika otti vain ne lihan palat. Silti - ruoka ei vain ottanut maistuakseen vaan lupasivat tehdä mitä vaan, jos ei tarttis syödä ruokaa loppuun.

Poika kävi kaupassa ja tyttö vei kaikki roskat.
Kun kolmas lapseni tuli harkoista, meni ensin saunaan ja sitten sanoin  lämmittäväni hänelle ruokaa. Kaadoin kaiken lopun lautaselle ja mitä kävi? Poika veti hyvällä ruokahalulla koko lastin! Olin hiljaa, mutta sisimpäni huusi hurraata. Olin jo miettinyt, mitä olisin sen ruuan kanssa tehnyt... roskiin ei voi laittaa ruokaa ja itse ei pysty niin paljon lihaa syömään.
Kaikki päättyi kuitenkin hyvin:)