Peli ei ole vielä menetetty, kun kädet vielä kelpaavat! Mahtavaa!
Viime viikolla olin liimaamassa tullilappuja viinapulloihin (alkoholin väärinkäyttöä, sanoi meistä joku). Se oli mukavaa, ihan tosi, painaa duunia vailla taukoja, koko ajan vaan toiminta päällä. Olen ylpeä meistä.
Tilanne oli se, että meitä oli reippaita vanhempia lastemme urheiluseuran puitteissa varojen keruu puuhassa. Olin yllättynyt siitä toimeliaisuudesta. Kun aina saa kuulla, kuinka kukaan ei viitsi ja kaikki pitää saada niin helpolla, niin huihai, ei meidän porukassa. Tunsin tuskin ketään, mutta äkkiä päästiin hommasta jyvälle ja olimme varsin reippaita. Läppä lensi ja työ kävi kuin olisimme olleet koneita. Lavoja tais olla neljä, lavalla 70 laatikkoa ja laatikossa 12 pulloa. Joka laatikko oli avattava, pullot tarroitettava ja takas laatikkoon ja laatikko kuumaliimalla kiinni.
Kun pääsin kotiin, kolmen ja puolen tunnin urakan jälkeen, niin olo oli juuri sellainen, väsynyt mutta onnellinen:) Seuraavana päivänä kropassa vielä mukavasti tuntui, että olin tehnyt jotain normaalista poikkeavaa.
Kommentit