Minun äitini täytti tänään 66vuotta. Värkättiin eilen lasten kanssa kortteja. Äitille ei vaan voi ostaa korttia, kun ihan tuntuu siltä, että hän on tottunut saamaan meiltä omatekoisia. Takavuosina, kun oli olevinaan enemmän aikaa, rakensin kortteja yhelle sun toiselle oikein antaumuksella. Nyt ei oo sillai enää aikaa, eikä sitä antaumusta:)

Nuorempi poikani rustasi oman korttinsa kaikella taiteella pahville ja käyttäen kimalleliimoja. Siitä tuli varsin hieno ja sai kuivua yön ajan parvekkeella. Tyttäreni käytti myös omassaan kimalleliimoja ja tarroja. Vanhempi poikani ei taas ole askertelijatyyppiä ollenkaan, joten hän teki viime tipassa tänään ihan valmiille kortille oman tervehdyksensä mammalle.

Minä tein kartongille. Taitoin A4:n kahtia ja liimasin kukkakuvan, jonka päällystin läpinäkyvällä kuviollisella kontaktilla. Niittasin keltaisen nauhan yläkulmaan peittämään kuvassa ollutta tekstiä ja tein nauhasta rusetin. Sisäsivulle liimasin sinisen silkkipaperin, jonka päälle liimasin printatun synttärirunon ja kirjoitin onnittelun alle. Sitä ennen olin jo pari tekelettä tehnyt...eka oli mustalla kartongilla - aivan liian synkkä. Toinen oli muuten hieno, mutta kontakti meni pikkasen ruttuun. Äitille ois kuitenkin ihan hyvä olla ihan siisti versio, vaikka onhan hän ihan onnellinen aina kaikista saamistaan korteista ja lahjoista.

Lahjana muuten oli kaikilta meiltä ja veljeni perheeltä Toivelaulukirjojen osio Hengellisiä lauluja. Sieltä jokainen valitsi mieleisensä laulun ja kirjoitti nimensä viereen. Tais mamma tykätä...