Lomat on pidetty ja kädet ovat olleet töitä täys. Juuri kun sitä oppi olemaan jokseenkin tekemättä mitään, niin silloin takas töihin. Pakko kuitenkin myöntää, ettei ollenkaan pitkin hampain, vaan jopa pienellä innolla.
Lapsilla koulua ja äipällä duunia, sitä se arki on. Heti vaan paukahti pitkä viikko kun on lauantaikin töitä. Osa porukasta on edelleen lomalla ja se taas tietää enemmän hommia muille, joten aika menee tosi liukkaasti.
Sitten päälle vielä kotihommat, niin päivä on pulkassa. Etenkin kun iltavuoroja oli kolme. Aamulla kun herää, niin kohta on lähdettävä töihin ja ku illan suussa palaa, niin onkin jo pian käytävä nukkumaan:)
Ens viikko on myös työntäyteinen, sillä on jos vaikka mitä kivaa puhdetta. Sillai, ettei kertaakaan pääse sanomaan, jotta mitähän tekis? Eipä silti, että koskaan olisin sillai sanonut, missään. Joskus oikein kadehtii ihmisiä, jotka sanovat heillä olevan tylsää ja ettei oo mitään tekemistä. Minusta olisi hauskaa jos edes joskus olisi tylsää, edes pikkasen aikaa...
Nytkin odottaa iso kasa kortteja pöydällä ja vastattavia kirjeitä laatikollinen. Lukemattomia kirjoja lukematon kasa ja kohta ripustettavaa pyykkiä...
849105.jpgVoisipa lukea joskus niin kauan ku huvittaa, ilman että ei alkaisi nukuttaa...