Kahvia...Tämä aamu ei alkanut ihan kaikkien sääntöjen mukaan. Toki heräsin ajoissa ja laahustin keittiöön ja eikun kahvia laittamaan. Olin edellisenä päivänä täyttänyt kahvipurkin, hmm, ja se oli niiiin painava minun käsilleni, että jaksoin sen kyllä nostaa, mutta - se putosi! Perkele! Se lipsahti spontaanisti suustani, kun katselin jalkojeni juuressa, matolla olevaa kahvinporokasaa. Mitäs nyt? Lappaanko kaikki takaisin purkkiin, sillä suodattimen läpihän se kuitenkin menee...no ei ehkä ihan viisasta, sillä kolmen lapsen perheessä matolla saattaa olla ihan mitä tahansa. Onneksi purkkiin kuitenkin jäi puolet, kun meni mukavasti kyljelleen, eikä alassuin. Juu, en imuroinut, vaan otin harjan ja sillä silpasin suurimmat osat. Imuroiminen klo 6.30 olisi ollut itsemurha.
On opittava, että ote lipsuu ja jos vaikka aamusta käyttäisi kahta kättä yhtä aikaa:)
Kommentit