Huomenna minun keskimmäiseni vietää merkkipäiväänsä. Voi kääk, se on tiennyt minulle tänään varsin työteliästä päivää. Kävin heti aamusta kaupassa ja sitten vetkuttelin vaikka kuin, ettei vaan olis vielä tarvinut alkaa leipomaan:( Katsoin elokuvan Kalteva torni, minkä olin käynyt jo aikoinaan elokuvissakin katsomassa. Elokuvan jälkeen katsoin vielä yhden sairaalaohjelman, mutta sitten se oli edessä:
Mokkapalojen teko. Kamalaa, mutta pakko. Minähän en kuulu niihin äiti-ihmisiin, jotka tämän tästä ja käden käänteessä leipovat kaikkea hyvää perheellensä. Minä leivon vain pakon edessä eli kun lapsilla on syntymäpäivät. Mokkapaloja vain 1-2 kertaa vuodessa...riippuen kuinka kovasti niitä halutaan.
Minulla ei ole edes mittaa, joten mittasin viilipurkilla... Kahvitkin oli keitettävä. Kun pohja oli uunissa, hörppäsin kupillisen ja katselin samalla kun nuorimmaiseni siivosi...
Ei ollenkaan huono näkymä. Kävi kaappien ovet ja kattilakaapin ja vannon, etten yllyttänyt. Itse päivänsankari oli sillä aikaa juhlimassa kaverinsa synttäreitä. Tyttäreni katosi jo hyvissä ajoin aamulla isovanhempiensa luokse.Mokkapalojen teossa eniten pännii se, kun yritän levittää kuorrutteen niin nopeasti, että saan vielä nomparellit tarttumaan kiinni. Aina saa olla aivan sikanopee ja onneksi onnistuin, sillä aina en ole yhtä onnekas, mitä nyt ei ihan joka reunaan asti yltänyt...
Huomenna leikkaamme ja tarjoilemme sitä poikalaumalle, joka valloittaa kotimme iltapäivällä. Päivänsankari halusi jäätelökakkua, karjalanpiirakoita, joulutorttuja ja mazariinia. Numerokynttilän upotamme mazariiniin siksi aikaa, että saa puhaltaa. Lisäksi on tietysti namuja, keksejä ja sipsejä, että varmasti menee kaikilla mahat sekaisin:)
Joulutortut tein yhdessä nuorimmaiseni kanssa ja kun vedin pellin uunista, sankari itse saapui kotiin. Hemmetin hyvä ajoitus!
Kommentit