...minä tein shaalin!

Siitä on aikaa jo niin kauan, että tuskin oikeastaan muistankaan. No, kyllä muistan, sillä ei kai sitä nyt sellaista voi unohtaa, mitä on vain kerran elämässään tehnyt!

Opiskeluaikoinani minä jäin huoneeseeni mieluummin kirjoittamaan tai lukemaan, kun kämppäkaveri meni loukuttamaan kangaspuita. Ei siis kiinnostanut, enkä ollut valinut käsitöitä aineekseni. Kerron siitä toisella kertaa, miksi näin.

Kun sitten koitti aika, että opiskelut oli ohi, muutin pois kotoa ja olin ns. oman itteni herra, päätin tehdä jotain uutta. Menin eräänlaiselle kudontapajalle ja kysyin, neuvoisivatko minua tekemään shaalin? Auliisti neuvoivat ja uskokaa tai älkää, mutta pääsin heti pukille ja koko päivän paukutin. Illan suussa oli pakko lähteä kotiin, kun se paikka suljettiin. Heti seuraavana aamuna olin jo odottamassa, että pääsin jatkamaan. Olin aivan intoa täys ja niin sain shaalin valmiiksi jo puolelta päivin. Se jäi sinne puihin ja sain ajan, milloin tulla hakemaan. Siis, minun tehtävä oli vain se loukutus ja eihän se vaikeata ollut. Ammatti-ihmiset olivat luoneet ne langat(loimet?) sinne puihin ja shaalilangat olivat siellä minun valittavanani. Kun sitten menin sovittuna aikana hakemaan karstattua shaalia, olin todella onnellinen. Maksoin siitä tietenkin, kangaspuiden käytöstä, langoista ja karstauksesta, mutta ei se liikaa ollut.

Kotona paketoin sen kauniisti ja annoin äidilleni syntymäpäivälahjaksi. Hän ei ollut millään uskoa, että minä tumpelo käsistäni, olin sen itse saanut aikaiseksi ja sain vakuuttamalla vakuuttaa shaalin alkuperää. Aikaa tästä on jo lähes 30v ja äidilläni on se shaali vieläkin.

Olisin halunut kutoa mattoja ja vaikka mitä. Mutta, minulla ei ollut paikkaa eikä mahdollisuutta, eikä oppia, ei taitoa.