Voihan juupeli, tein tänään ruokaa!!!
 Olin päässyt töistä ja käynyt kaupassa hakemassa leipää ja kylmäsavulohta ajatellen, että eiköhän niillä saa iltapalan aikaiseksi. Sitten puhelimeni soi...
Ystäväni soitti, sanoi, etten saa mennä suoraan kotio, vaan on odotettava, kun hän tulee paikalle miehensä kanssa. Ihmettelin kovasti, että mitä???
Sovimme tapaavamme pysäkillä. Kun he saapuivat, selvisi, mistä oikein on kysymys. Sain uusia perunoita, juuri nostettuja. Sitten muikkuja!!!! Voi iiiiik! Tuoreita ja pakastettuja, ettei heti pääse loppumaan.

Äkkiä kotio ja pannut kuumiksi. Perut kiehumaan ja muikkuja paistumaan. Vähän oli rankka iltapala, mutta ah, niin hyvää. Poikani sanoi, että nyt on otettava limukkaa ruuan kanssa, kun on oikein juhla-ateria!
Tytsä sen sijaan nyrpisti nenää, mutta minä ja pojat vedimme enemmän kuin olisi ollut tarpeellista.

Kämppä snööfää nyt kalalle, mutta minä, paistaja, kävin suihkussa ja otin palan painikkeeksi tilkan Vanhaa Tallinnaa :)