Kansakoulussa ollessani meillä oli käsitöitä, mutta opettaja ei pitänyt minusta. Sain sen karvaasti huomata ja sen ansioita on paljon se, ettei minua käsityöt kiinnosta.

Tehtiin lapasia. Ruskeasta langasta ja niin, että oli kuvioneuletta päällyspuolella. Kotitehtäväksi annettiin peukalosta kärkikavennukseen kudottava väli. Ajattelin, että nyt minä näytän kaikkeni. Olinhan jo saanut maineen huonona käsityöihmisenä, joka ei osaa mitään ja jota saa olla koko ajan neuvomassa ja jonka työn jälki on mitä sattuu. Kerrossängyn ylimmäisessä sängyssä minä sen tein. Keskityin ja kudoin ja joka ikisen puikollisen jälkeen minä kävin silmukat läpi ja kiristin, koska tein aivan liian löysää. Tulos oli huikean hieno ja ajattelin, että kyllä opettaja nyt on tyytyväinen.

Toiveikkaana odotin vuoroani, kun opettaja kiersi jokaisen luona tarkastamassa kotiläksyt. Kun hän tuli minun luokse ajattelin kuinka nyt minäkin saan kehuja, vaan toisin kävi...aivan kamala huuto ja nöyryytys. Opettaja huusi minulle kaikkien kuullen, että kuinka minä kehtaan teettää äidilläni kotitehtävät ja tekeekö äitini minun kaikki muutkin kotiläksyt ja, ja...lopputulos oli, että sain kaksi tuntia arestia!

Koulun jälkeen istuin arestissa sen kaksi tuntia. Koko sen ajan opettaja pyysi minua pyytämään anteeksi, että olin valehdellut. En pyytänyt. Istuin hiljaa ja sen sanoin, että anteeksi en pyydä, koska en ollut valehdellut. Samperi, kuinka vihasin niitä lapasia!