Mihin jouduinkaan eilen. Vein neljä lasta keskelle metsää, telttojen kanssa. En ole mikään eräihminen, enkä siis itse erityisemmin pidä telttamajoituksesta, saati että osaisin teltan kasata. Tytöt kasasivat omansa aivan huomaamattani, sillä minä tuhersin poikain teltan kanssa. Ei hajuakaan miten, eikä edes ohjekirjaa ollut, ei minkäänlaista kuvaa... Yritin muistella kuinka eräässä kesäteatteriesityksessä kasattiin näyttämöllä teltta. Ei auttanut. Joku ohimennen kävi kuittaamaassa, että ne putket sinne työnnetään jotenkin ristiin, taivas varjele! Loppupeleissä meitä oli ainakin kuusi ihmistä sitä telttaa läjäämässä ja tulihan siitä ihan teltan näköinen.

Pitäisiköhän mennä se vielä purkamaankin ja sit vois taas uudestaan kasata. Niin monta kertaa, että ihan varmasti osaisi, vaikka unissaan. Kaikki kokoamiset ovat olleet minulle aina todella mystisiä. Kyllä minä vierestä katson ja autan auliisti, kun joku toimii päällysmiehenä. Vaan kun on tilanteita, aika usein, ettei ole sitä päällysmiestä.